Tuut-tuut " tämä on kiinteistönvälityksen automaattinen puhelinvastaaja, olen asiakaskäynnillä...", puhelu eteläisestä euroopasta yhdistyy pikkukaupungin kiinteistönvälitystoimistoon, "...jättäkää viesti, piip".

" Olemme ulkomailla asuva pariskunta, ja etsimme tonttia alueeltanne, numeromme on..." -Klik- Päätän puhelun.

Tästä puhelusta sai alkunsa (nauru)hermoja raastava tarina maailmaa ja kotimaata nähneen pariskunnan muutosta alle 10000 asukkaan pikkukuntaan jossain päin suomenmaata.

Voiko matka Helsingistä  Firenzeen tai Pariisiin olla sittenkin lyhyempi kuin maaseutumme pikkukyliin? Onko Suomi luonnostaan monikulttuurinen, ilman maahanmuuttajiakin? Olisiko kaupunkilaisilla jotain opittavaa maaseudun elämästä tai päinvastoin?

Tarina on totta, ehkä hieman väritettynä ja muiden vastaavilla kokemuksilla höystettynä, enkä aio vastata arvailuihin tapahtumapaikkakunnasta. Ihmisten yksityisyydensuojan vuoksi kaikki nimet ja paikat ovat keksittyjä.